Hyvin menee. Sain äsken kirjoittettua yhden kamalan esseen. Sitten eksyin blogiviidakkoon ja mitäs löytyikään:
Ei surullista… Taino surullista on lähinnä se, että Suomessa Tukiaisen laulusta onnistuttiin tekemään “tanhurallatus” ja Ameriikassa ymmärretään laittaa vähän täytettä väliin. Eihän tuo silti hyvältä kuulosta.
Toinen ala-arvoinen spottaamani juttu on ehdottomasti Ylen Miitta-täti. Voi hemmetti! Yhden jakson jaksoin kärvistellä ja tulin siihen lopputulokseen, että huumori on vaikea laji. En tajua miten kukaan kehtaa katsoa moista mukahauskaasontaa, toivottavasti edes Miitalla on hauskaa…
Löysin eilen yhden todella mukavan vanhan harrastukseni, jonka olin jo unohtanut kokonaan. Nimittäin neulomisen. Aloitin säärystimien tekemisen ja kohta olis ensimmäinen valmiina. En tosin enää muista, että miten työt päätellään tai miten villasukan käntäpää tehdään, mutta pienellä harjoittelulla homma alkaa taas varmasti sujua. Nyt kaikki lähityypit kyllä arvaavat, mitä saavat joululahjaksi, mutta ehtivät toivottavasti vielä unohtaa sen ennen joulua.
Oon edellenkin kärttysellä päällä tärkeiden asioiden lokaamisesta. Pakko myöntää, että vaikka Vasemmistonuorilla oli muutama hauska aloite viime keväänä, niin kyllä meikäläiset taas tyhjensi pajatson täysin käsittämättömillä liittokokousaloitteilla. Ei saa nyt käsittää tietenkään väärin. Osa aloitteista oli tosi hyviä (etenkin V-S:n laatimat), mutta muutama järjetön aivopieru oli myös valitettavast eksynyt joukkoon. Hemmetti! Minä en tiedä haluanko oikeasti kuulua sellaiseen järjestöön, joka haluaa Suomelle oman ydinaseohjelman tai palauttaa “hakaristit” takaisin Suomen ilmavoimien tunnukseksi. Onneksi mitään ei ole päätetty vielä!
Ihmettelen usein, että mitä hemmettiä Valio ja Ingman läträävät maitotuotteisiinsa, kun en pysty syömään niitä ilman kipeää oloa. Täysin laktoosittomat tuotteet ovat taas ihan ökyhintaisia, joten olen nyt reilun puolen vuoden ajan syönyt pelkästään saksalaisia jugurtteja. Ne ovat ihan tavallisia jugurtteja, mutta niistä en ole koskaan tullut kipeäksi. Ihmehommaa…
Nyt menen viimeistelemään muutamat raidat säärystimiin ja piirtelemään uutta kalenteria vuodelle 2010. Etäviikko on taas käytetty ahkerasti: esseen ensimmäisellä sivulla komeilee otsikko ja juurikin ne kaksi ekaa virkettä. Ehkä myöhemmin tänään…
Viime aikoina olen
- todistanut taas muutamat naapureiden kotibileet noin kello puoli viisi aamuyöstä ja murissut kiukusta etsiessäni samalla kuumeisesti korvatulppia (kerronpa että naapurit etsivät toden totta omiaan sitten kun pidän jotkut kemut)
- kyllästynyt WordPressin ylänavigointipalkin “Howdy, Manna” -tervehdykseen
- sanonut/kirjoittanut liian monta kertaa terveisin, kiitos, ilmoittautuminen, toinen työpajavaihtoehto, laskutusosoite, sähköinen laskutus jajaja (onneksi urakka alkaa olla takana päin ja hyvältä näyttää)
- kuullut karmean iltasadun kun sisko referoi eilen erään (John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa) lukemansa kirjan sisällön
- kirjoittanut otsikon, oman nimeni ja kaksi ensimmäistä virkettä maanantaina palautettavaan esseeseen
- ostanut bilelippuja ja suunnitellut ensi vuoden opiskelijaristeilykierrosta
- hämmästyttänyt ihmisiä kertomalla, että kuulun Kokoomukseen
- kuunnellut The Baseballsia liikaa
- lukenut moneen moneen moneen vuoteen IRCQuoteseja ja tuntenut itseni vajaaksi ja tyhjännaurajaksi (mutta löytyhän sieltä tuttujakin, mikä taas sai olon… no vähän nörtiksi)
- löytänyt henkisen “zen”-tilan ja hengittänyt rauhallisesti
- seurannut sivusta rakkaiden asioiden lokausta, argh! (onneksi sentää millään tunnuksella tai logolla ei ole mitään talismaanisia tai muuten yliluonnollisia ominaisuuksia, jumankauta…)
- nähnyt painajaisia (esimerkiksi viime yönä mun kämpästä löytyi iso punainen hämähäkki, jonka poikaset imi musta verta öisin ja olisin ihan täynnä semmosia pieniä puremia)
- ollut muun Paimion blogimafian kera KL:ssä haastattelussa paimiolaisten vaikuttajien blogeista
- muistanut, että tein viimeksi tällaisen postauksen kun palasin poliittisen aatteen näännyttämänä kesän 2008 Politiikan approbaturilta
Tomi Sandström Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, Anne Taavitsainen ja Karri Kattelus liittohallitukseen
Tiedote 29.10.2009
Julkaisuvapaa heti
Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret:
Tomi Sandström Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, Anne Taavitsainen ja Karri Kattelus liittohallitukseen
Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret esittää Tomi Sandströmiä Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi. Kokoomusnuoret valitsevat uuden puheenjohtajiston liittokokouksessaan Kuopiossa 13.–15.11.2009.
– Tomi Sandström on erinomainen johtaja viemään Kokoomusnuoria uuteen suuntaan. Häneltä löytyy visioita, tahtoa ja uskallusta johtaa meidät takaisin politiikan ytimeen. Sandström on tähän tehtävään ainoa oikea henkilö, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten juuri jatkokaudelle valittu puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.
Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten piirikokous totesi, että Kokoomusnuorten tulee ansaita paikkansa Suomen vaikutusvaltaisimpana poliittisena nuorisojärjestönä uudestaan.
– Sandströmin johdolla Kokoomuksen Nuorten Liitolla on kaikki edellytykset päästä tähän tavoitteeseen, Viljamaa jatkaa.
Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret esittää Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallitukseen Anne Taavitsaista ja Karri Kattelusta.
Taavitsainen on kuluvana vuonna toiminut yhtenä liittohallituksen aktiivisimmista ja aikaansaavimmista jäsenistä. Hänen osaamisensa on syytä säilyttää myös tulevaisuudessa Kokoomuksen Nuorten Liiton käytössä.
Kattelus on Naantalin nuorimpana kaupunginvaltuutettuna osoittanut olevansa erinomaista ainesta liittohallitukseen. Kattelus on tulevaisuuteen katsova visionääri, joka on kartuttanut kokemusta myös kansainvälisillä kentillä.
Lisätiedot:
Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa 040-723 5821
Mennyt taas viime aikoina niin lujaa, että olen katsonut parhaaksi jättää nasevat postaukset toiseen, vähän parempaan hetkeen. Nyt näyttää jo vähän kivemmalta, sillä mulla alkoi etäviikko Se tarkoittaa sitä, ettei hetkeen tarvitse raahautua kouluun kun ei järjestetä lähiopetusta. Valitettavasti tekemistä riittää silti.
Tällä viikolla käytiin koulussa läpi meidän tekemiä ekoja juontoharjoituksia. Mun epäiltiin vetäneen jotakin aineita ennen oman settini tekoa, koska olin kuulema niin epäilyttävän iloisen ja ystävällisen (=hipin?) kuuloinen. Kai se on palaute sekin. Kieltäydyin myös ekaa kertaa mediamaisesta illanvietosta, mikä sekin alkaa olemaan jo suuremman luokan saavutus ja ilmeinen merkki siitä, että fuksivuosi alkaa vedellä viimeisiään. Onneksi tai valitettavasti, en ole vielä päättänyt.
Huhhuh. Kohta aletaan katsomaan Halloween-elokuvia, jotka pelottavat jo etukäteen.
Mulla on maailman ihanin 13-vuotias pikkusisko. Mitä voit siihen sanoa, kun toinen laulaa vieressä:
“Kumpi ompi pienempi, basilli vai mikrobi?
Olen ottanut asiasta selvää, kansaneläke on pienempi”
Niih.
Pakko tulla kertomaan, mitä hienoa tapahtui tänään. Puhelinhan meni siis rikki jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta tämän päiväinen on jotakin vielä hienompaa.
Olin ajelemassa tänään kaverin kanssa koululta keskustaan ja juteltiin juuri autoista ja ajokortin saannista ja muusta teemaan sopivasta. Totesin juuri, miten ylpeä olin itsestäni kun en ollut vuoteen kolaroinut, unohtanut avaimia lukittuun autoon tai tehnyt muutakaan tyhmää autojen kanssa. Samalla hetkellä padam! – toinen eturengas puhkeaa.
Postailen nykyään päivittäisen höpöttelyn sijasta viikon välein. Ei hyvä. On taas pitänyt sen verran vauhtia, että oksat pois.
Tällä viikolla osallistuin Allianssin järjestämään Kansalliseen Nuorisokonventtiin. Siellä tapasi ihan huipputyyppejä ja alustajat olivat kovaa luokkaa (J. Urpilainen, E. Tuominoja, O. Mäkelä jeij). Osallistuin osallisuustyöryhmän työskentelyyn ja saatiin sitä kautta konventin yleisistunnossa läpi paljon sellaisia toimenpide-ehdotuksia, jotka mielestäni tukevat nuorten osallisuutta todella hyvällä tavalla. Myös ruoka oli hyvää.
Tänään on ollut aika kaamea päivä: puhelin meni rikki, radioeditissä serveri meni jumiin juurikin heti sen jälkeen kun sain siirrettyä md:llä olleen juontoharjoituksen dalettiin ja kaikki katosi ja jääkaappi on tyhjä. Ens kerralla yritän valita kivemman päivän postaamiselle.
Istuin tänään koulussa viiteen ja vierailin sen jälkeen raskaudesta ja äidiksi tulemisesta kertovassa taidenäyttelyssä ja kirjoitin siitä taidearvostelun. Vähemmästäkin pakko tulla kirjoittamaan tänne, vaikka tekemistä riittäisi vielä äänitettävien uutisten, uutisjutun haastatteluiden ja koostamisen, yhden kirjatentin, verkkokurssin itsearvioinnin, juontoharjoituksen spiikkien ja musiikkivalintojen ja karaoketekstin kanssa. Onneksi nyt on sentään raskaustaidearvostelu valmis.
Tein tänään pitkästä aikaa onnistunutta ruokaa. Söin sitä vaan niin paljon, että nyt on superähky kanapaprikakastikkeesta ja makaroonista. Ostin myös minidisc-kasetin, johon voin tallennella kaikkia koulujuttuja. Mutta kummallista, että mun kokkaukset onnistuu. Olisin hajonnut, jos tämmöisen rääkkipäivän päätteeksi ruoka olis mennyt pilalle (ei olisi ensimmäinen kerta).
Viikonloppu meni maakuntamatkaillessa. Perjantaina lähdettiin Silvermoonista ja lauantaina päädyin pikaisen Hämeenlinna-visiitin päätteeksi Tampereelle, jei!. Tämän viikon sunnuntaina käännän nokan Paimion kautta Helsinkiin ja osallistun kolmen päivän ajaksi Allianssin järjestämään Nuorisokonventtiin. Osallistuisin samaiseen settiin myös kaksi vuotta sitten ja silloin ainakin tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin siellä. Tai no ainakin yhteen, mutta sitäkin mahtavampaan.
Sitten jos vielä saisin noi kaikki tehtävät tehtyä niin hyvin rullaisi. Nyt meen kyllä tutkimaan biisien introja ja outroja ja sopivan nokkelia spiikkejä niiden outrojen ja introjen väliin.
Sain tossa viime viikon alussa ihanan syysflunssa, johon kuului kyllä varmasti kaikki maailman huonovointisen oireet mitä vaan löytyy. Hommia jäi sitten vähän rästiin ja mulla on nyt pari kurssia katkolla kun on liikaa poissaoloja. Eli hyvin menee kerrankin!
Viikonloppuna pääsin valloittamaan maailmaa Lapilahdelle. Pidin siellä koulutusta kokoustekniikasta ja jäin paitsi Asan Paimion keikasta.
Eilen olin koulun ja Neste Oilin yhteystyössä järjestämässä harjoitustiedotustilaisuudessa harjoittelemassa ilkeän toimittajan roolia. Tänään oltiin tutustumassa viimein myös sitten siihen Turun kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Aamu kuitenkin alkoi aikaisin veljen ja siskon kanssa studiossa harjotusten parissa. Tuli kerrattua kaikki liu’t ja pidettyä omat treffi- ja kierrätysradiot sekä viikkokisat. Näillä opeilla voisin hakea jo ehkä chattijuontajaksi maikkarille…
Loppuviikko menee kokoustellessa, karaoketehtävää suorittaessa, Tampereelle matkustaessa ja selkää parannellessa. Mun käsi säteilee hirveet kivut selkään.. Liikaa esseitä! Samalta tuntui ylioppilaskirjoitusten aikaan. Niin ja vähän sitä kuuluisaa koulua myös.
Mulla on edelleenkin Kuva yhteiskunnasta -verkkokurssi meneillään (sieltä kun ei voi lentää pois kun ei ole lähiopetusta) ja meidän kilpailijaryhmä julkaisi tänään aika hienon reportaasin vaalirahoituksesta. Linkkasin sen nyt tännekin kun ajattelin, että jotain saattaa jopa kiinnostaa ja olishan se kiva, että tänne päivittyisi jotakin asiaa ainaisen kiukuttelujaanauksen sijaan. Kaikki stressi ja kokoajanmeneminen tappavat mun luovuuden ja ajattelukyvyn. Mielessä rullaa vaan daletit ja inputit ja dj-liut ja koulun arvelluttava levykokelma. Odotan niin innolla tulevan talven livelähetyksiä meijän koulun opiskelijaradiossa.
Eilen valtuustossa nähtiin jos jonkinlaista. Parhaat palat lienevät luettavissa tiistain Kunnallislehdestä. Populismiin tai farssiin en ota kantaa, mutta irtopisteitä liehiteltiin ainakin minun mielestäni.
Tänään vietin monta tuntia koululla. Eka tunti meni englannin kanssa ja loppupäivä kuvankäsittelyä. Nyt osaan sitten kaikkia kikkakolmosia ja tekisi mieli mennä kouluun pelleilemään kuvilla kun omassa koneessa ei ole hiirtä eikä tarvittavaa softaa. Koulun jälkeen oon pessyt pyykkiä ja imuroinut ja järjestänyt vaatekaapin ja pessyt lattioita ja heittänyt rikkinäiset huonekalut pois ja kerännyt kaikki luetut lehdet pahvilaatikkoon ja löytänyt jostain ison mustan jätesäkillisen poisheitettävää roinaa ja valinnut kaksi tavallista muovipussillista vaatteita pikkusiskoille vietäväksi. Ja maksanut laskut ja tiskannut. Nyt ei sitten viikkoon (tai muuhun vapaavalintaiseen ajanjaksoon) tarvitse miettiä mitään ihania pienen yksiön kotitalousaskareita.
Söin tänään koulussa vuohenjuustopastaa ja siitä tuli tosi paha olo. En ole ikinä ennen syönyt vuohenjuustoa, mutta tällä hetkellä on vähän semmoinen fiilis, ettei meistä mitään kovin läheisiä kavereita tulekaan. Nyt iltojeni ilo, Salatut Elämät ja sitten kirmaan tohon naapuriin ärsyttämään mun isoveikkaa. Se ei siis oikeasti ole mun isoveli, koska mulla ei ole isoveljeä, mutta meillä on täällä oma turkulähiökommuuniperhe. Siihen kuuluu myös ylin isosisko, mutta se on tällä kertaa estynyt. Mä olen aina toivonut kaikkia isosisaruksia ja nyt mulla on niitä vaikka kuinka paljon
Tässä yksi hupaisa biisi, jonka kuulin viime viikonloppuna Klubilla.
Kirjoittaja on 20-vuotias tammikuun lempilapsi, joka rakastaa pitkiä aamuja ja haluaisi oppia siistimmäksi. Vapaa-aikanaan hän opiskelee viesintää, käy kokouksissa, laulaa karaokea, haluaa tehdä maailmasta paremman paikan ja blogittaa suurella antaumuksella.
Se tarkoittaa sitä, ettei hetkeen tarvitse raahautua kouluun kun ei järjestetä lähiopetusta. Valitettavasti tekemistä riittää silti. 